Tutkimukset - Eturauhassyöpäpotilaiden tuki ry

Tutkimukset

Eturauhassyöpää epäiltäessä potilas tutkitaan perusteellisesti. Aluksi lääkäri tunnustelee muovikäsineellä suojatulla sormella peräaukon kautta eturauhasta. Kyhmyisyys, kiinteys ja kovuus ovat tyypillisiä syövän merkkejä.

Jos jotain normaalista poikkeavaa havaitaan, otetaan neulalla biopsia eli kudosnäyte peräsuolen kautta kaikututkimuksen yhteydessä. Näyte tutkitaan mikroskoopissa, jolloin saadaan selville, onko kyseessä syöpä.

Peräsuolen kautta tehtävän ultraääni- eli kaikututkimuksen avulla saadaan tietoa syövän paikallisesta levinneisyydestä. Kaikututkimuksen perusteella voidaan arvioida, onko syöpä kasvanut eturauhasta ympäröivän sidekudoskotelon eli kapselin ulkopuolelle. Koska eturauhassyöpä leviää helposti virtsarakon alle ja tukkii virtsajohtimet, tutkitaan ylempiä virtsateitä myös kaikututkimuksella.

Luuston radioisotooppikartoituksella voidaan selvittää, onko syöpä ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä luustoon. 

Eturauhassyövän levinneisyyttä voidaan tutkia myös verinäytteestä. PSA eli prostataspefinen antigeeni toimii kasvaimen merkkiaineena. Sen pitoisuus seerumissa voi suurentua jonkin verran hyvänlaatuisessakin liikakasvussa, mutta on tuntuvasti suurentunut (>10 mikrogrammaa/litra) vain eturauhassyövän yhteydessä. Lisävarmuutta saadaan määrittämällä vapaan PSA:n suhteellinen osuus. Matala vapaan PSA:n suhteellinen osuus (<25%) vittaa eturauhassyöpään, vaikka kokonais-PSA olisi vain vähän koholla. Kun potilaalla on jo todettu eturauhasyöpä ja PSA-pitoisuus on 2-4 mikrogrammaa/l, syöpä on yli 90%:n todennäköisyydellä kapselinsisäinen. Jos PSA-taso on toistuvasti yli 50 mikrogrammaa/l, syöpä on todennäköisesti levinnyt.

Eturauhasyöpä luokitellaan patologin tutkimuksessa kolmeenluokkaan, jotka viittaavat syöpäkudoksen kasvunopeuteen ja uusimisvaaraan. Aste (gradus) 1 viittaa hyvin erilaistuneeseen ja hidaskasvuiseen kasvaimeen, gradus 2 kohtalaisesti erilaistuneeseen ja gradus 3 huonosti erilaistuneeseen ja nopeampikasvuiseen kasvaimeen. Lisäksi on olemassa ns. Gleason-luokitus. Siinä määritellään kahden yleisimmän solutyypin erilaistumisasteet 1-5; aste 1 on hyvin huonosti kasvava solutyyppi, aste 5 erittäin huonosti erilaistunut ja nopeasti kasvava. Kahden yleisimmän solutyypin astepisteet yhdistetään, jolloin Gleason-luokituksen kokonaispisteet ovat välillä 2-10. Mitä korkeammat pisteet sitä huonompi ennuste. Gleason-pisteissä seitsemää pidetään raja-arvona hyvän ja huonon ennusteen välillä.

Lähde: Suomen Syöpäyhdistys
www.cancer.fi

Lisää luettavaa tästä   |    Luentotiivistelmät tästä